sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Syksyä ja tunnustus

Syksy on hyvää istutusaikaa. Minäkin innostuin istuttamaan mökille muutamia pihasyreenipensaita, kaksi mustaherukkaa ja kaksi pihajasmikepensasta. Kun kaivoin pihasyreenille istutuskuoppaa, lapio kalahti metalliin. Kuopasta löytyi pieni emalivati! Se on ihan puhki ruostunut, mutta kuvio on todella kaunis. Mitähän kaikkea tontille onkaan haudattu...

 
Lisään tämän vadin aarrekoelmaani... :)

 
Soihtunauhukset jaksavat jatkaa näyttävää kukintaansa. Tänään oli niin kylmä päivä, että vain yksi neitoperhonen oli ruokailemassa nauhuksissa, viikko sitten niissä pyöri vielä toistakymmentä perhosta; neito-, sitruuna ja nokkosperhosia.
 
 
Nauhusten vieressä tuoksumiekkaliljat lopettelevat kukintaansa. Ne levittävät vieläkin vienoa parfyymin tuoksua ilmaan.
 
 
Portaiden pielessä daalia ja köynnöskrassi ilahduttavat kirkkailla väreillään.

 
Krassi on valloittanut kaivonrenkaankin kokonaan, ruusuliisa vain pilkistelee krassin versojen lomasta.

 
Leijonankita kukkii näin herkullisen värisenä kivikkopenkin reunassa.
 
 
Idänunikko on mennyt sekaisin vuodenajoissa. Kylvin nämä unikot viime kesänä ja istutin ne kukkapenkkiin vuosi sitten. Odottelin kukintaa alkukesällä, mutta unikko on päättänyt kukkia vasta nyt. Siltä taitaa kyllä loppua kesä kesken...

 
Järvi on jo syksyisen näköinen.
 
Sain Katjalta aivan ihanan tunnustuksen. Kiitos Katja!!! Hänen tyttärensä on maalannut tunnustuksen kuvan.
 
 
 
Olen saanut kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa Beate ja Helka! Kaunista syysviikkoa sivullani vieraileville!
 
 
 

29 kommenttia:

  1. Hauska löytö ja ihanan kukkaisa syyspuutarha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukinta alkaa jo hiipua, mutta vielä näkyy väriä.

      Poista
  2. Vielä noin ihania kukkia, krassit ovat tosi kauniita, samoin daaliat... ja mikä hieno löytö! Minäkin tänään lapiohommia tein, "löytyi" vain juuria ja kiviä, höh :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen kaivelin minäkin kukkapenkin laajennukselle paikkaa, mutta mitään ei löytynyt...

      Poista
  3. Vau mikä löytö, ties mitä aarteita siellä onkaan. Daaliat ja köynnöskrassit ovat sisukkaita kukkijoita ja hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vati on oikea aarre :)! Nyt täytyy vain toivoa, että pakkaset pysyvät poissa ...

      Poista
  4. Kauniin aarteen löysit. Mitäpä muuta mukavaa mahtanee vielä löytyä pihaa kuopsutellessa : )

    Mukavaa viikon alkua toivottelee Erjuska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin mukavaa viikkoa! Täytyy varmaan tehdä koekaivauksia vanhan tunkion paikalla, se taitaa olla todennäköisin aarrekätkö :).

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Vati on saattanut olla maassa kymmeniä vuosia ja pääsi nyt taas päivänvaloon :).

      Poista
  6. Hauska löytö, ehdottomasti aarteiden joukkoon. Minäkin kaivelin joskus navetan takana ja löysin upeita sinkkiämpäreitä ja purkkeja, useimmat puhkilahonneet, mutta aarteiden joukkoon :) Idänunikon kello on pahasti väärässä, se luulee olevansa toisella aikavyöhykkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Idänunikkoa sekoitti varmaankin eteleä-afrikasta kotoisin oleva nerine, joka alkoi tehdä nuppuja samassa penkissä ;). Nerinen ruukutin ja toin parvekkeelle yrittämään kukintaa.

      Poista
  7. Mitä kaikkea maa voikaan sisäänsä kätkeä :)
    Tänä kesänä niin moni kasvi on ollut myöhässä, mutta tuo unikko on kyllä huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisiköhän hankkia metallinpaljastin... Unikkoa käy sääliksi.

      Poista
  8. Maahan kaivettiin "ennenvanhaan" kaikki mikä ei maatunut. Vanhoja pulloja ja muuta tilpehööriä. Hienon löydön teit. Onnittelut.

    VastaaPoista
  9. Olipa kaunis kuvio tuossa löydössäsi! Siellä tunkion pohjalla voi tosiaan olla aarteita lisääkin. Entisajan kierrätystä, mitä ei tarvita, maahan piiloon.
    Kukkakuvasi taas niin kauniita ja vielä säilyneet niin hyvänä!.
    Oikein hyvää syysviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvio on tosiaan kaunis; paratiisilintu ja ruusuja. Ihanaa, kun kukat jaksavat vielä kukkia!

      Poista
  10. Muistan tuollaiset vadit lapsuudesta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vati on varmaan joskus ollutkin lapsen käytössä, se on niin pieni. Minäkin muistan lapsuudestani ruusuvadin, jossa oli sininen reuna... minnehän se joutuikaan.

      Poista
  11. Ihana emalivati:)
    Odottelinkin vähän milloin laitat kuvan siitä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti laittaa tämä vati jo Löytöjä ja katoamisia-postaukseeen, mutta vadin kuva oli niiden kadonneiden kuvien joukossa, joten vähän kesti :).

      Poista
  12. Maa antoi vaihtarin uudelle istukkaalle.
    Tuollainen emalivati/kuvio on minunkin muistoissani. Rupesi vaan mietityttämään miltä vuosikymmeneltä.
    XD noh, viime vuosituhannelta ainakin.
    Reipasta alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vadissa oli jälkiä samasta punaisesta maalista, jolla edellisten mökkiläisten edeltäjä, Martta-täti, on maalannut pirtin muurin. Olisikohan hän pitänyt rikkinäisessä vadissa sivellintään ja haudannut sitten mielestään loppuun palvelleen vadin maahan joskus 70-luvulla. Sitä ennen vati on varmaan ollut muussa käytössä vuosia tai vuosikymmeniä.

      Poista
  13. Kaunis aarre ja hyvin säilynyt kuva.

    VastaaPoista
  14. Niin, lommot ja ruoste vain lisäävät vadin viehätystä!

    VastaaPoista
  15. Vanhaa pihaa on mukava kaivella, kun sieltä voi löytää ihania aarteita. MInä olen löytänyt mm. 50-luvun hiuslakkapullon ja Mum-deodorantin ;) Ihanan näköistä. Huomaan taas, miten syksyfani olen, kun tuo syksyiseltä näyttävä järvikuva kolahti eritoten :)

    VastaaPoista

Arvostan jokaista kommenttiasi! Thank you for your comments! Jag uppskattar din kommentar!